B6. Kolmen pienen porsaan tarina suden näkökulmasta

Jon Scieszkan novelli "Tositarina Kolmesta Pienestä Porsaasta" ilmestyi vuonna 1989, ja sen on suomentanut Tuula Korolainen. Novelli kertoo klassikkosadun kolmesta pienestä porsaasta suden näkökulmasta.
     Tarina kerrotaan minämuodossa ja kertojana on susi. Kertojavalinta muuttaa tarinan humoristiseksi ja tarinan kertoja esitetään miellyttävänä ja väärinymmärrettynä hahmona. Susi puhuttelee lukijaa useaan otteeseen tarinan edetessä, ja se luo yhteyden lukijan ja kertojan välille.
     Susi hakee oikeutusta teoilleen lukijalta esimerkiksi lauseissa "Kuvittele, että siinä olisi lojunut juustoburgeri." sekä "No, tiedät kai, että ruoka pilaantuu, jos sen jättää ulos." Näin susi perustelee porsaiden syömistä.
     Porsaiden tappamisen hän esittää vahinkoina, jotka johtuivat kovan flunssan aiheuttamasta aivastelusta. Susi sanoo novellissa "Ja minulta pääsi valtava aivastus. Ja arvaa mitä? Koko hemmetin olkitalo rysähti kasaan."
     Suden kertomana tarina muuttuu puolueelliseksi ja susi esittää itsensä viattomana ja väärinymmärrettynä hahmona. Hänen mielestään media leimasi hänet pahaksi väärin perustein ja aiheetta. Susi sanoo tarinan lopussa: "Uutishaukat saivat selville, että olin syönyt ne pari possua. Niiden mielestä sairas kaveri, joka lähtee lainaamaan sokeria, ei vaikuta kovin jännittävältä. Niin ne keittivät kasaan sen jutun, jossa minä "henkäisen ja hönkäisen talon nurin". Ja minusta ne tekivät Ison Pahan Suden. Siinä koko tarina. Tositarina. Minut lavastettiin syylliseksi". Suden todellinen luonne kuitenkin paljastuu epäsuorasti viimeisessä lauseessa, ja luo jännittyneen tunnelman; "Mutta kai sinä voit lainata minulle kupillisen sokeria".

A6. Hiiren elämää ja puutarhan kauneutta

Katri Valan "Kukkiva maa" sekä Kirsi Kunnaksen "Hiiren hoku" runoissa kuvataan elämää positiiviseen sävyyn. Runo "Kukkiva maa" ilmestyi Katri Valan teoksessa "Kaukainen puutarha" vuonna 1924 ja runo "Hiiren hoku" teoksessa "Tiitiäisen pippurimylly" vuonna 1991.
     Runossa "Hiiren hoku" riimit tekevät runosta hyvin rytmikkään ja hauskan. Viimeisen säkeistön toistot ja loppusoinnut luovat erityisen rytmikkään lopetuksen. Runossa "Kukkiva maa" ei ole alkusointuja eikä riimejä, mutta useat toistot ja runon rytmi luovat runoon sointuisuutta ja sujuvuutta. Molemmissa runoissa kuvataan ihmisen elämää eri näkökulmista. Runossa "Hiiren hoku" elämää kuvataan hiiren elämän kautta jännittävänä ja kiihkeänä, mutta myös vaarallisena ja pelottavana, kun taas runossa "Kukkiva maa" elämää kuvataan kauniina, värikkäänä ja intohimoisena, joka kuitenkin lopulta päättyy kuolemaan.
     Runossa "Kukkiva maa" korostetaan elämän ihanuutta ja sitä, kuinka tärkeää on elää täyttä ja merkityksellistä elämää. Kirsi Kunnaksen runossa hiiren kohtaamat vaarat kuvastavat ihmisen elämän vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ja Katri Valan runossa puutarhan kuihtuminen ja kuolema kuvastavat ihmisen kuolemaa. Molemmat runot ovat sävyiltään positiivisia, hyvin sointuvia ja antavat hyvän ja valoisan kuvan ihmisen elämästä.